Ravintolavuoden parhaat

Lupailin jossakin kohtaa jakaa vuoden huippuhetkiä ravintolamaailmasta ja listailla omat ravintolasuosikkini kuluneelta vuodelta. 2021 oli jälleen vauhdikas; pandemia loi ravintolaharrastukselle edelleen omat haasteensa, mutta siitä huolimatta kotimaanmatkailu oli voimissaan ja pääsinkin käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa niin kotona Helsingissä kuin sen ulkopuolellakin.

W30 oli yksi tämän vuoden suosikkipaikkojani. Niin menukokonaisuus kuin annoksetkin olivat todella tyylikkäitä.

Tykkään jakaa instastooreissa kuvakoosteita ravintolailloista, ja usein tämä herättääkin keskustelua: aina joku kysyy tarkempia analyyseja illan kokemuksesta, ja mukava niin, koska mielelläni näistä juttelen. Monesti juttelu ajautuu väistämättä jonkin sortin arvosteluun – ikään kuin ravintola täytyisi jotenkin pisteyttää suhteessa muihin – ja sitten annetaan suositus, tietyillä varauksilla. Ihan käymisen arvoinen, jos tykkää konjakkisinapista eikä vierasta espanjankielistä palvelua.

Kuuntelin taannoin jälleen kerran Bella Table -podcastia ja samaistuin hostien pohdintaan siitä, miten ”ravintoloiden testaus” kuulostaa terminä jollakin tavalla luotaantyöntävältä – ihan kuin asiakas olisi aina jokin oman elämänsä ravintolakriitikko, aina valmiina lyttäämään tai suosittelemaan, tietyin varauksin. Kun eikös ravintolaillan tarkoitus pitäisi olla vaan nauttia tunnelmasta ja viettää hauska ilta, ja nimenomaan unohtaa edes hetkeksi kaikki se arviointi ja arvostelu ja rankingit, joista arki monesti muutenkin koostuu. Miksi ravintolaan pitäisi mennä sillä kärjellä, että sieltä etsitään virheitä ja paikka yritetään asettaa ”oikeaan paikkaan” mielikuvituslistalla, jota asiakas päänsä sisällä ylläpitää?

Yksi näyttävä alkupala tältä vuodelta, tarjoiltu Ravintola Skördissä.

Toki tällä ”testauksella” haetaan usein sitä, että käydään aina uudessa paikassa ja haalitaan näin mahdollisimman monipuolinen kattaus itse ravintolamaailmaan. Monissa ravintoloissa käydessä niitä silti helposti alkaa myös tosiasiassa vertailla keskenään. Oman kokemukseni mukaan ”testausinto” sammuu parhaiten paikoissa, jotka ovat joko niin mainioita tai niin omalaatuisia, ettei niitä oikein edes pysty arvottamaan suhteessa muihin. Silloin keskittyy parhaiten itse kokemukseen, siihen mikä paikassa on erikoista, omaa ja yllättävää, ja unohtaa sen, miten naapuriravintolassa oli laadukkaammat viinit tai paremmat kasvisvaihtoehdot. Mielestäni parhaissa ravintolakokemuksissa kyse on nimenomaan tästä; heittäydytään illan vietäväksi niin, että oma sisäinen hans välimäki unohtuu, ja saadaan paikasta irti jotain sellaista, mitä ei olla osattu edes etsiä. Ja koska kritisointi ja arvottaminen on meille niin luontaista, on rima sille, että tuosta roolista pääsee edes muutamaksi tunniksi eroon, melkoisen korkealla.

Miten tällaisia paikkoja sitten löytää ja mistä onnistunut ravintolakokemus koostuu?

Hienoimmat kokemukset ovat yleensä aina enemmän kuin onnistunut ruoka ja nappiin menneet juomavalinnat. Hienoimpia kokemuksia yhdistää loistava palvelu ja kokemus siitä, että on oppinut illan aikana jotain uutta tai yllättynyt siitä, millä tavalla ja taidolla menu on rakennettu. Näissä illoissa yhteistä on ollut myös kokemus siitä, että tarjoilija ja sommelier ovat osa seuruetta; illan päätteeksi tiedän tarjoilijan koiran nimen ja reitin, missä hän tätä lenkittää, ja tietysti myös koko filosofian ja ajatuksen ravintolan ja tarjoiltavan menun takana.

Ruokapuolella onnistunut ilta tarkoittaa minulle sitä, että menu on paitsi herkullinen ja laadukkailla raaka-aineilla toteutettu, myös tasapainoinen ja kuvastaa ravintolan filosofiaa. Keittiöstä täytyy näkyä se intohimo, jolla ruokaa tehdään. Turvallisuudessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta ravintolakeittiöltä odotan aina yllätyksellisyyttä ja jotain sellaista, mikä tekee siitä juuri sen. Helpoissa hittiruokalajeissa harvemmin on muuta vikaa kuin se, että saman tartarin tai cevichen voi tilata mistä tahansa muualta tai pyöräyttää itse, mutta kun menusta joka tapauksessa maksaa sen 50-60 euroa, toivoisi siltä yleensä hieman mielikuvituksellisuutta. Sama pätee juomapuolelle: saksalainen riesling on hyvää, mutta joka kerta se herättää saman kysymyksen. Miksi tämä, miksei joku muu? Mitä juuri tästä viinistä pitäisi löytää, miksi se on valittu tämän ruoan kaveriksi, mitä sen pitäisi ruoasta tuoda esiin? Loistavat sommelierit vastaavat yleensä juuri näihin kysymyksiin ilman että niitä tarvitsee esittää. Ja jos saksalainen riesling ja se tartar ovat todella match made in heaven niin huippu juttu – pääasia minulle asiakkaana on se, että valinta on perusteltu ja että pystyn sen myös itse edes jollakin tasolla toteamaan.

Mieltymyksiä on monia ja onnistunut ilta tarkoittaa jokaiselle hieman eri asiaa. Kun puhelimeen kilahtaa kysymys siitä, voisinko listata top 3 ravintolat jonkun synttäriyllätystä varten, on siksi melkoisen mahdotonta antaa kovin luotettavaa vastausta. Huikean ravintolakokemuksen löytäminen onkin aina hieman arpapeliä ja ilman muuta myös horoskoopista kiinni. Päästän silti hetkeksi sisäisen kriitikkoni irti ja listaan ne paikat, jotka sykähdyttivät itseäni eniten vuonna 2021. Näille yhteistä on se, että näissä unohdin kritisoida, koska kokemukset olivat niin mahtavia. Oli vaan todella hauskaa, kaikissa hieman eri tavalla.

Ehkä löydät näistä jotain kokeilemisen arvoista alkavaan vuoteen 😉

Ravintola Kakolanruusu

Turussa vanhan vankilan tiloissa toimiva Ravintola Kakolanruusu hurmasi jännittävällä ja kiehtovalla tunnelmallaan, historiallaan ja tottakai herkullisella ruoallaan. Paksuista kiviseinistä ja kaltereista huolimatta tunnelma oli lämmin ja menukokonaisuus vettä ja leipää myöten erinomaisen toimiva. Jännittävänä ja mieleenpainuneena yksityiskohtana jälkiruokaviini, jonka vuosikertaa oli tuotettu vain 50 pulloa. Aina mielenkiintoista, kun ravintolat suosivat pientuottajia ja valitsevat tuotteita, joita kaikkialla muualla ei ole saatavilla. Kakolassa menun ja viinisuositusten kokonaisuus oli hyvin mietitty ja valinnat kauttaaltaan onnistuneita.

Ravintola Punkaharju

Hotelli Punkaharjun tiloissa toimiva Ravintola Punkaharju ihastutti kauniilla tiloillaan, upeilla maisemillaan, ainutlaatuisella tunnelmallaan ja erinomaisella keittiöllään. Kaikissa annoksissa näkyi ympäröivä Saimaan luonto; oli taidolla valmistettua kalaa, kekseliäästi hyödynnettyjä villiyrttejä ja tottakai sieniä monessa muodossa. Ravintola tarjoili myös vuoden mielenkiintoisimman jälkiruoan, siitepölyllä kuorrutetun väinönputkivanukkaan. Ruoat olivat todella herkullisia, komponentit ja raaka-aineet toimivat ihanasti yhteen ja jännittävät erikoisuudet, kuten vaikkapa se väinönputki, olivat helposti löydettävissä. Sanoisin, että paikka on jokaisen sientenystävän must-go ja muutenkin taidonnäyte siitä, mitä suomalainen ruoka voi parhaimmillaan olla.

Ravintola Skörd

Helsinkiläinen Ravintola Skörd tarjoilee pelkästään kotimaisista raaka-aineista valmistettua ruokaa, eikä keittiössä käytetä ollenkaan edes ulkomailta tuotavia mausteita. Sama pätee juomapuoleen; perinteisiä ulkomaisia rypäleviinejä ei ole tarjolla. Konsepti kuulosti etukäteen haastavalta ja mietinkin, kuinka näillä spekseillä saa toimivan menun aikaiseksi. No, näiden kavereiden ammattitaidolla ja intohimolla pippurin ja chilijauheen puute ei niin sanotusti aiheuta ongelmaa. Annokset olivat mielestäni ehkä jopa ravintolavuoden maukkaimmat ja ehdottomasti kauneimmat (ja ne tarjoiltiin kirpparilta ostetuilta kotimaisilta perinneastioilta, ihan samanlaisilta mitä vanhemmillasi on kotona). Palvelu oli todella henkilökohtaista ja ystävällistä. Viimeisen mitalin annan vuoden jännittävimmästä juomasta: Skörd tarjoilee suomalaista sherryä. Kyllä, sellaistakin on olemassa, Skördissä.

Ravintola W30

Siinä missä Skördissä kokeiltiin suomalaista sherryä, toisessa helsinkiläisessä ravintolassa W30:ssä nautiskeltiin sitä aitoa espanjalaista. Täällä menu oli vuoden harmonisin ja hienostunein, ja sama fiilis välittyi ravintolasta kokonaisuudessaan. Ranskalais-skandinaavinen keittiö ihastutti monipuolisilla tekniikoillaan ja tyylikkäillä annoksillaan. Palvelu oli niin ikään erinomaista; Skördin ohella paikka, jonne jumituin juttelemaan ravintolan sulkemisajan kynnyksellä hyvästä ruoasta, juomasta ja elämästä erään loistavan sommelierin kanssa.

Latitude 25 Omakase

Tämä on ravintola, joka ei ole millään tavalla verrattavissa mihinkään muuhun. Tänne ei kannata mennä, jos haluaa kutsua sushibuffettien sushia sushiksi vielä jatkossakin, koska täällä sushi saa ihan uuden merkityksen. 20 ruokalajia, 20 elämystä, ja paikka kannattaa varata puolisen vuotta etukäteen. En spoilaa enempää, mutta paikka on todella elämys.

Kesäisiä makuja Ravintola Punkaharjussa: suomalaista järvikalaa ei ole voittanutta.

Vastaa