Uhuru on swahilia ja tarkoittaa vapautta. Uhuru Peak on puolestaan Afrikan korkeimman vuoren, maailman korkeimman yksittäisen (eli ei vuoristoon kuuluvan) vuoren ja yhden maailman korkeimmista vulkaanisista vuorista, Kilimanjaron, huippu. Siellä, Uhuru Peakilla 5895 metrissä, olo tosiaan tuntui vapaalta. Alapuolella leijaili pilvilauttoja, edessä olisi useampi tuhat metriä laskeutumista takaisin sivistyksen pariin. Mutta siinä hetkessä merkityksellistä oli
Avainsana: inspiraatio
Lupailin jossakin kohtaa jakaa vuoden huippuhetkiä ravintolamaailmasta ja listailla omat ravintolasuosikkini kuluneelta vuodelta. 2021 oli jälleen vauhdikas; pandemia loi ravintolaharrastukselle edelleen omat haasteensa, mutta siitä huolimatta kotimaanmatkailu oli voimissaan ja pääsinkin käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa niin kotona Helsingissä kuin sen ulkopuolellakin. W30 oli yksi tämän vuoden suosikkipaikkojani. Niin menukokonaisuus kuin annoksetkin olivat todella tyylikkäitä. Tykkään
Vuoden takaisen Haltin reissun jälkeen ilmaan jäi yksi iso kysymys – minne seuraavaksi? Suomi on täynnä hienoja paikkoja, mutta jos korkeammat huiput kiinnostaa, on pakko suunnata ulkomaille. Tässä maailmantilanteessa ei edelleenkään juuri lennellä, mutta onneksi Ruotsin lumihuiput ovat saavutettavissa autollakin. Tai no, ainakin melkein – Kebnekaiselle lyhinkin reitti vie pari päivää suuntaansa vaeltaen auton jäädessä
Kuulostaako tutulta: olisi sinällään hauskaa kutsua kavereita syömään ja kokkailla joskus ihan pitkän kaavan kautta, mutta ruokalistan keksiminen ja kokonaisuuden toteuttaminen stressaa liikaa jo pelkän ajatuksen tasolla. Mukavien juttujenkin järjestäminen voi tuntua työläältä, jos ei ole ihan varma, mistä lähteä liikkeelle ja mitä kokonaisuuden toteuttamisessa pitäisi ottaa huomioon. On totta, että ”illalliskutsut” vaativat aina hieman
Nyt koronavuonna, kun matkustelu on jäänyt tietyistä syistä vähemmälle, etnistä fiilistä on saanut nauttia lähinnä makumatkoilla. Varsinkin viikonloppuisin on tullut tavaksi pyöräyttää jonkin sortin aamiaisruokalaji, jossa kananmuna esiintyy yhtenä pääainesosana. Ohessa omien tämän hetken top 3 aamiaisherkkujen ohjeet – kuten huomata saattaa, tomaattipohjaiset ja hivenen tuliset aamiaiset korianterilla höystettynä tekevät allekirjoittaneelle tällä hetkellä kauppansa! Alla
Olin miettinyt tämän jutun otsikoksi lihatonta lokakuuta, mutta sitten tajusin, etten ole koskaan pitänyt sellaista. Sen sijaan olen kuunnellut Petra Korven ja Kia Arpian superkivaa ruokapodcastia Bella Table viikoittaisena tiistairutiinina nyt muutaman kuukauden ajan ja inspiroitunut siitä, miten nämä naiset saavat kauden kasviksia ujutettua ihanan sesonkityylisesti arkikokkailuun. Silti parin viikon takaisessa jaksossa – missä muuten
[Disclaimer: Sisältää vapaata ajatuksenjuoksua unelmista, Rocky Balboasta ja muusta sellaisesta. Jos olet kiireinen vaeltaja, kannattaa hypätä suoraan alaotsikkoon ”Haltin reitillä”, jossa kerron Haltin reitistä.] 14.1.2020 makaan Terveystalolla heräämössä. Polven kierukka ja ristisiteet on operoitu muutama tunti taaksepäin, ja nyt kipristelen varovasti varpaita sairaalasängyssä. Ystävällinen fysioterapeutti vieressä kehotti nousemaan istumaan ja laskemaan jalat lattialle. Helpommin sanottu
Enpä ole ehtinyt pitämään tätä blogia kovin pitkään kun jakoon tulee jo kaveripiirini ehkä parhaiten tuntema ruokalaji tai leivonnainen, miten vaan tätä nyt kutsuisi. Kyseinen piirakka on vegaanin kauhu ja todellinen täsmälääke jaukkarin himoon (ja miten tämä ei nyt kuulosta yhtään niin houkuttelevalta kuin pitäisi) mutta kaiken kukkuraksi erittäin helppo valmistaa. Joskus yksinkertainen vain toimii.
Ikivanha kiinalainen sananlasku kysyy, että jos metsässä kaatuu puu ja kukaan ei kuule sitä, kuuluuko siitä ääni. Modernimpi versio tästä voisi kulkea kutakuinkin ajatuksella ”pic or didn’t happen”. Tämä menee jo vahvasti sunnuntaifilosofian puolelle, mutta minusta ajatus on mielenkiintoinen. Olisiko tuo valtava jysäys ollut vain hitaasti vaimenevia ääniaaltoja, jos kukaan ei olisi ollut sitä kuulemassa?
Voi juku mitä paikkoja Suomesta löytyykään! Alun perin heinäkuulle suunniteltu Kanadan vaellus elää enää vain unelmissa, joten olen alkanut katsastaa entistä enemmän kotimaan tarjontaa reilun kuukauden päässä siintävää kesälomaa silmällä pitäen. Perinteisesti minua on Suomessa kiehtonut Itä-Suomen järviseutu, Lapin luonto sekä luonnollisesti Turun saaristo; kaikki huikaisevan kauniita paikkoja, joihin palaa aina mielellään. Koska suurin osa