Voi juku mitä paikkoja Suomesta löytyykään! Alun perin heinäkuulle suunniteltu Kanadan vaellus elää enää vain unelmissa, joten olen alkanut katsastaa entistä enemmän kotimaan tarjontaa reilun kuukauden päässä siintävää kesälomaa silmällä pitäen. Perinteisesti minua on Suomessa kiehtonut Itä-Suomen järviseutu, Lapin luonto sekä luonnollisesti Turun saaristo; kaikki huikaisevan kauniita paikkoja, joihin palaa aina mielellään. Koska suurin osa vuodesta on kuitenkin muuta kuin kesälomaa, olen haastanut itseäni löytämään uusia kohteita myös ihan lähiluonnosta. Päiväretkinäkökulmasta aikaa ei saisi kulua turhan paljoa ajomatkoihin: pari tuntia istumista suuntaansa alkaa olla maksimi, kun aikaa haluaa ehtiä viettämään itse kohteessa. Asetetaan siis lähtöpaikaksi Helsinki, rajataan hakua parin tunnin automatkan kriteerillä ja katsotaan, mitä sektorin sisältä löytyy ?

Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Hollola. Olin lukenut ja kuullut jo aiemmin upeista ulkoilumaastoista ja näyttävästä Kiikunlähteestä, ja nyt oli aika lähteä katsomaan omin silmin, onko lähteen vesi tosiaan turkoosia ja millainen on Tiirismaan uumeniin kätkeytyvä Pirunpesä. Eräs ystäväni oli myös kehunut lähdettä käynnin arvoiseksi paikaksi, joten odotukseni olivat korkealla. Muistuttelin itseäni siitä, että googlailemani kuvat ovat luultavasti vain taitavasti käsiteltyjä, sen verran postikorttimaisemilta ne olivat näyttäneet. Samalla todettakoon, että tämän jutun kuvia en ole käsitellyt ollenkaan. Olen kuviin melko tyytyväinen, mutta ei niihin kyllä millään saa vangittua sitä kaikkea ihanaa värien vuorottelua ja veden kimmellystä ja muuta kiehtovaa mikä luonnossa on. Voit siis vaan kuvitella, miltä paikat näyttivät oikeasti, jos käsittelemättömät valokuvat ovat tällaisia.

Kiikunlähde

Kiikunlähde on luonnonlähde, jonka vesi pulppuaa noin viisiasteisena pitäen lähteen sulana talvellakin. Lähteen vesi kimmeltää turkoosin ja vihreän koko spektrissä jylhän kuusimetsän ympäröidessä paikkaa. Vielä kun auringonsäteet välkehtivät veden pinnalla ja puiden oksilla ja linnut sirkuttavat jossain hyvin korkealla havujen siimeksessä, saattaa tunnelmaa kuvailla jopa maagiseksi. Paikka oli kuin kotimainen versio jostain trooppisesta laguunista (en tosin onnistunut saamaan vastausta siihen, mikä tarkalleen tekee vedestä noin turkoosin). Oma retkeni ajoittui toukokuiselle sunnuntaille ja voin vaan yrittää arvailla, miltä lähde näyttäisi talvella lumisen metsän keskellä. Ihan liian kauniilta.

Kauneudella on nimittäin myös surullinen kääntöpuoli. Lähdettä ympäröivä aluskasvillisuus on lähestulkoon tuhoutunut siltä puolelta, jolta ihmiset yleensä saapuvat sitä katsomaan. Alueet lähteen ympärillä ovat osittain yksityisomistuksessa, ja asukkaat ovat joutuneet suojaamaan tonttinsa piikkilangoilla estääkseen tunkeilijoiden pääsyn rannoille. Nyt lähde on myös yksityisalueiden ulkopuolella ympäröity osin aidalla, ja lisäksi kyltit muistuttavat välttämään rinteen tallomista. Paikalle on rakennettu jopa puinen patio, jolta upeana avautuvaa maisemaa voi ihailla, fiilistellä ja valokuvata hyvillä mielin tuhoamatta sitä. Lähteen ihailu hieman kauempaa ei vähentänyt kokemustani ja sen taianomaisuutta millään tavalla (”hieman kauempaa” on ehkä ilmauksena harhaanjohtava, sillä puinen patio on varsin lähellä lähdettä, ja näin valokuvausintoilijan näkökulmasta todettava, että patiolta avautuva näköala hipoi perspektiivinä täydellisyyttä).

Kun lähteellä vierailee, on ensiarvoisen tärkeää suojella kulutettua, toipumassa olevaa maaperää. Ymmärrykseni ei kerta kaikkiaan riitä siihen, että joku lähtee asioikseen katsomaan ja valokuvaamaan luontokohdetta tuhoten sitä siinä samalla. Not cool. Vaikka 90% ihmisistä toimisi fiksusti ja vastuullisesti, se ei riitä luonnon suojelemiseksi silloin kun vierailijamäärät ovat isoja. Omalla retkelläni bongasin muutaman sankarin kiipeilemässä aitojen yli ja kylttien ohi kohti lähdettä, ja tein mielipiteeni tästä selväksi. Kehtaa siis sanoa ääneen, se on todella ok. Kohteen tuhoaminen Instagramin takia taas ei ole ok.

Tiirismaan kierros & Pirunpesä

Tiirismaan Pirunpesä ja sen ympäristössä risteilevät luontopolut muodostavat loistavan retkeilyalueen nimenomaan päiväretkeilyä silmällä pitäen. Kulkemamme reitti (”Tiirismaan kierros”) oli noin viiden kilometrin mittainen ja niin monipuolinen ja mielenkiintoinen, että sen kulkemiseen saa kyllä varata nopeallakin kulkuvauhdilla jokusen tunnin. Reitin maasto on hieman haastava, joten ihan perheen pienimmille sitä ei voi ainakaan kokonaisena suositella. Sen sijaan reitin ”päänähtävyys”, pystysuorien kallionseinämien ja suuren kalliohalkeaman muodostama Pirunpesä, sijaitsee melko alkuvaiheessa reittiä – edestakaista matkaa parkkipaikalta sinne ja takaisin kertynee muutama kilometri. Paikka on ehdottomasti jännittävä ja mielenkiintoinen lapsille, joten sinällään esimerkiksi Kiikunlähteellä käynti ja Pirunpesä ilman kokonaista Tiirismaan kierrosta voisivat tarjota lapsiperheelle seikkailuhenkisen päiväaktiviteetin.

Tiirismaan kierroksen varrelle mahtuu mitä erilaisimpia luonnonpaikkoja ja -muodostumia. Pirunpesä on näyttävä sekä sen juurelta että huipulta katsottuna. Lisäksi reitin varrella virtaa maanalainen puro, ja kangasmetsän siimeksessä voi nähdä myös pieniä metsälampia. Sammaleisten kallioiden ja tiheän metsän uumenissa samoillessa mieli tyhjenee arkisista asioista, mutta unelmiin ei kannata uppoutua liiaksi: maastonmuodot ovat jyrkkiä ja sammaleiset kivet liukkaita, joten ajatus on hyvä pitää omissa jaloissaan ainakin jossain määrin… Kierroksen voisi siis kuvata käyvän myös treenistä.

Tiirismaan kierros ja Kiikunlähde tarjosivat molemmat hienoja luontoelämyksiä ja sopivat mainiosti saman retkipäivän ohjelmaan. Hyvä mainita siis vielä, että lähde soveltuu kaikenikäisille ja -kuntoisille vierailukohteeksi: se sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä parkkipaikasta (eli sen luokse pääseminen ei vaadi minkäänmoista vaellusta). Tiirismaan kierros täydentää tätä tarjoamalla nimenomaan ne mahtavat ulkoilu- ja liikuntamaastot, kuljitpa sitten jalan tai vaikkapa maastopyörällä.

Toivon, että lupaavasti alkanut retkeilykesä jatkuu säidenkin puolesta yhtä mainiona kuin mitä se on tähän asti ollut. Liikkumisen ja treenailun iloa – pidetään itsestämme, toisistamme ja luonnosta huolta!