Lupailin jossakin kohtaa jakaa vuoden huippuhetkiä ravintolamaailmasta ja listailla omat ravintolasuosikkini kuluneelta vuodelta. 2021 oli jälleen vauhdikas; pandemia loi ravintolaharrastukselle edelleen omat haasteensa, mutta siitä huolimatta kotimaanmatkailu oli voimissaan ja pääsinkin käymään monissa mielenkiintoisissa paikoissa niin kotona Helsingissä kuin sen ulkopuolellakin. W30 oli yksi tämän vuoden suosikkipaikkojani. Niin menukokonaisuus kuin annoksetkin olivat todella tyylikkäitä. Tykkään
Avainsana: ruoka
Kuulostaako tutulta: olisi sinällään hauskaa kutsua kavereita syömään ja kokkailla joskus ihan pitkän kaavan kautta, mutta ruokalistan keksiminen ja kokonaisuuden toteuttaminen stressaa liikaa jo pelkän ajatuksen tasolla. Mukavien juttujenkin järjestäminen voi tuntua työläältä, jos ei ole ihan varma, mistä lähteä liikkeelle ja mitä kokonaisuuden toteuttamisessa pitäisi ottaa huomioon. On totta, että ”illalliskutsut” vaativat aina hieman
Poronkäristyksestä on tullut minulle jonkinlainen pohjoisen lomareissujen traditio, jota en kertaakaan ole tehnyt täällä kotisaarella etelässä, vaikka teoriassa kai sekin olisi mahdollista. Kun jostakin syystä assosioin tämän aina pohjoiseen; ensin on aurinkoiset hiihtoladut tai lumiset rinteet, sitten mökki ja höyryävä pata. Samalla kun ruoka hautuu uunissa, lämpenee kotasauna ulkona kinosten keskellä. Tänä vuonna hiihtoloma jää
Olin miettinyt tämän jutun otsikoksi lihatonta lokakuuta, mutta sitten tajusin, etten ole koskaan pitänyt sellaista. Sen sijaan olen kuunnellut Petra Korven ja Kia Arpian superkivaa ruokapodcastia Bella Table viikoittaisena tiistairutiinina nyt muutaman kuukauden ajan ja inspiroitunut siitä, miten nämä naiset saavat kauden kasviksia ujutettua ihanan sesonkityylisesti arkikokkailuun. Silti parin viikon takaisessa jaksossa – missä muuten
Kun olin pieni, odotin syksyltä koulun ja harrastusten alkua, synttäreitä ja sitä, että pääsen mummin kanssa sienimetsään. Mummi tietää kaiken sienistä, niiden käsittelystä ja säilömisestä sekä sieniruokien valmistuksesta, ja mummia on kiittäminen myös siitä, että olen oppinut edes murto-osan tästä kaikesta. Mummin sanoin metsään mennään ”samoilemaan”, mutta tyypillisesti samoilun lomassa koreihin kertyy sekalainen seurakunta mitä
Enpä ole ehtinyt pitämään tätä blogia kovin pitkään kun jakoon tulee jo kaveripiirini ehkä parhaiten tuntema ruokalaji tai leivonnainen, miten vaan tätä nyt kutsuisi. Kyseinen piirakka on vegaanin kauhu ja todellinen täsmälääke jaukkarin himoon (ja miten tämä ei nyt kuulosta yhtään niin houkuttelevalta kuin pitäisi) mutta kaiken kukkuraksi erittäin helppo valmistaa. Joskus yksinkertainen vain toimii.
Jos minun pitäisi nimetä yksi suosikkialkupala, olisi se varmasti rannikkoklassikko toast skagen. Yksinkertainen katkarapuleipä on maittava ja sopivan täyttävä herkku, jossa sitruuna ja tilli tuovat raikkautta samaan aikaan kun majoneesi tekee herkusta sopivasti tuhdin. Vaikka skagen kuuluukin perinteisesti alkusyksyn rapujuhlapöytään, olisi suoranaista kärsimystä rajoittaa siitä nautiskelu vain muutamaan kuukauteen vuodessa… Olenkin tarjonnut leipiä mitä erilaisimmissa
Ai että, kyllä viime sunnuntaina kelpasi. Sää oli mielettömän kaunis; kirsikankukat olivat täydessä loistossa ja ilma tuntui aivan kesältä. Tein kevään ennätyslenkin kävellessäni Lauttasaaren Katajaharjusta Munkkiniemeen ja takaisin (minun pitää näillä säillä muistuttaa itseäni siitä, että polvileikkauksesta on kuitenkin vasta neljä kuukautta – onneksi uusi ristiside ei ole toistaiseksi vihoitellut lenkkeilyaddiktiostani). Kotiin päästyäni avasin parvekelasit,
Onko ihanampaa tapaa aloittaa viikonloppu tai vapaapäivä kuin brunssi? Jossakin vaiheessa – luonnollisesti juuri Helsinkiin muuttaneena – tykkäsin käydä testaamassa ja vertailemassa eri ravintoloiden brunssipöytien antimia. Brunsseilu ulkona on rentouttavaa ja tuo mukavaa ylellisyyttä arjen keskelle, mutta jatkuvana harrastuksena kuormitus kukkarolle on kyllä tuntuva. Olen toisinaan miettinyt, miten loistava bisnes brunssi voikaan olla: kokonaisuuden saa
Parsa ilmestyy kauppojen hyllyille samoihin aikoihin, kun aurinko ja tummareunaiset pilvet käyvät taistelua siitä, olisiko tällä viikolla lämmön vai räntäkuuron vuoro. Karanteenikeväänä olen kaivannut kiireiden keskeltä erityisesti Nizzaan, jossa lomailin neljä vuotta sitten ystäväni ollessa vaihdossa Ranskassa. Minulle kevään makumaailma tarkoittaa raikkautta, keveyttä ja välimerellisyyttä, mieluiten kuivan roseeviinin kera. Hyvän roseen löytäminen on toisinaan taitolaji,